Jakso 14: Tiukka Naapuri

 

Tervetuloa uuden postauksen pariin! Tällä kertaa käsittelyvuorossa on Muumilaakson tarinoiden neljännestoista jakso, joka käsittelee Vilijonkan saapumista Muumilaaksoon.

Jakson alussa paljastuu, että entinen autiotalo on saanut asukkaita. Muumipappa menee pihalle tutkien muurahaisten liikennejärjestelmää ja esittäen ettei huomannut talon olevan nykyään asuttu. Kyseinen kohta on melko legendaarinen ja aina yhtä hauska :D

Muumit järjestävät Vilijonkalle tervetuliaisjuhlan ja itsellä käy vähän sääliksi Muumeja, kun käyttävät niin paljon aikaa juhlien valmisteluun ja Vilijonkka ei osaa arvostaa juhlia yhtään. Vielä enemmän säälin kuitenkin Vilijonkan lapsia, jotka eivät ikinä ennen olleet saaneet tehdä mitään hauskaa ja kerran kun siihen oli mahdollisuus niin eiköhän Vilijonkka kieltänyt heitä menemästä Muumeille jatkossa enää ollenkaan. Tämän vuoksi Vilijonkka on hahmona ehdottomasti yksi inhokkejani.

Epäonnistuneiden juhlien jälkeen Vilijonkka lähtee päiväksi etsimään uutta asuntoa, koska hän ei yllättäen pidä Muumilaaksoa turvallisena paikkana. Tämän jälkeen loppujakso meneekin seuratessa sitä, kun Vilijonkan lapset lähtevät ilman lupaa roikkumaan köysillä. Haisuli tulee vielä mukaan kuvioihin ja yrittää huijata lapsia, mutta jälleen hänen huijauksensa kääntyvät vain itseään vastaan. Lopuksi vielä nähdään Vilijonkan palaavan illalla takaisin ja hän jää lastensa suostuttelemana Muumilaaksoon asumaan ja jakso onkin jo paketissa.

Tämä jakso oli paljon viihdyttävämpi kuin muistin ja olin muistellut tämän olevan paljon huonompi jakso johtuen todennäköisesti siitä etten tosiaankaan pidä Vilijonkan hahmosta yhtään, mutta tässä tosiaan olikin monia hauskoja ja muistettavia hetkiä jotka olin jo unohtanut kokonaan. Tämä jakso on myös ainakin oman tietämäni mukaan viimeinen, josta on ammennettu kuvamateriaalia alku ja lopputunnuksiin.

Erityishuomiona haluaisin mainita tämän jakson olevan ristiriidassa Muumipeikko ja Pyrstötähti - elokuvan kanssa sillä Vilijonkka lapsineen nähdään jo silloin vaikka elokuva sijoittuukin kaanonin mukaan sarjaa edeltävään aikaan. Aikamoinen moka tekijöiltä.

Vielä tähän loppuun voisin linkata tähän yhden legendaarisimmista Muumi STP - videoista, jonka kuvamateriaali on peräisin tästä jaksosta. Tälle tuli aikoinaan naurettua ja paljon :D

https://youtu.be/uvVtU_f7F0I

Kiitos lukijoille ja ensi postaukseen! :)

- Kasper

Jakso 13: Maailman viimeinen lohikäärme

 

Edellisestä postauksesta on jo vierähtänyt hitusen verran enemmän aikaa ja päällimmäisenä syynä on ollut salaperäisen We Are Era nordics - nimisen yhtiön kikkailut, joiden myötä monet muumiaiheiset videot ovat joutuneet YouTubesta poistetuksi. Onneksi kuitenkin pääsin jaksoihin yhä käsiksi ja pääsen nyt käsittelemään kolmannentoista jakson Muumilaakson tarinoista.

Tämä jakso on monille tuttu ja se nimensä mukaisesti kertoo lohikäärmeestä, jonka Muumipeikko löytää sateen jälkeen lätäköstä ja ottaa lemmikikseen. Ikävä kyllä tämä jakso oli ensimmäinen josta voin suoraan sanoa etten pidä ja nyt aion vähän perehtyä miksi.

Jakson ylivoimaisesti ärsyttävin asia on kun Muumipeikko omii lohikäärmeen itselleen ja puhuu tälle todella ärsyttävän lässyttävästi. Lohikäärme ei kuitenkaan pidä Muumipeikosta vaan kiintyykin Nuuskamuikkuseen, joka saa nähdä tämän ensimmäisenä Muumipeikon jälkeen.

Toinen hyvin outo ja tympeä asia jaksossa on kun Nuuskamuikkunen on tullut jostain syystä taikauskoiseksi ja aikoo lähteä etelään jos saa viisi särkeä. Tällainen taikauskoisuus on jotain, mitä ei ihan heti maanläheiseltä Nuuskamuikkuselta odottaisi ja on muutenkin varsin typerä sivujuoni.

Jakson loppupuolella Muumipeikko päästää ulos lohikäärmeen, joka on alkanut purra muiden paitsi Nuuskamuikkusen korvia. Lohikäärme lentää heti Nuuskamuikkusen luo ja Nuuskamuikkunen saa samalla viidennen särjen, joka tarkoittaa että hänen olisi pitänyt korttien mukaan lähteä etelään. Nuuskamuikkunen tulee kuitenkin toisiin aatoksiin ja antaa kalat ohi veneilleelle kalastajalle ja samalla tavallaan huijaa kalastajaa ottamaan lohikäärmeen mukaan. Hetken siis jo vaikutti Nuuskamuikkusen tulleen taas järkiinsä, mutta aivan lopuksi tulee taas varsin omituinen kohta, kun Nuuskamuikkunen päätyykin kokonaan valehtelemaan Muumipeikolle tapahtuneen. Näin koko jakso jättää jotenkin oudon vaikutelman ja loppuu äkillisesti.

Jotta tämä postaus ei jäisi liian negatiiviseksi, niin haluan sanoa että yksi asia jonka tämä jakso tekee hyvin on jakson visuaalinen puoli. Kaikki maisemat kuten varsinkin sateinen Muumilaakso ja lopussa näkyvä auringonlasku ovat todella hienoja. Lisäksi jaksossa on myös joitain omia pieniä valopilkkujaan. itää myös muistaa, että se etten tästä jaksosta suuremmin pidä kertoo enimmäkseen vaan sarjan kovasta tasosta.

Kiitos lukijoille ja ensi kertaan :)

- Kasper

Jakso 12: Muumit ja taistelu merirosvoa vastaan

 

Tämänkertaisessa Muumilaakson tarinoiden jaksoesittelyssä ollaankin siinä mielessä jännän äärellä, että nyt käsittelyyn pääse ensimmäinen kolmesta alunperin Suomessa sensuroidusta jaksosta. Tietämättömille vielä selkeyden vuoksi siis tiedoksi, että Muumilaakson tarinoiden 104 jaksosta kolme (12, 50, 102) jäivät kokonaan Yleltä dubbaamatta, koska ne nähtiin liian outoina ja epämuumimaisena. Myöhemmin jaksot dubattiin suomeksi MTV:n toimesta, mutta MTV:n dubbauksen heikosta laadusta johtuen tulen itse katsomaan nämä sensuroidut jaksot alkuperäiskielellä eli japaniksi suomenkielisillä tekstityksillä.

Jakson alussa nähdään tietynlainen johdanto-osio, kun Muumilaaksossa myrskyää ja Muumipeikko lukee merirosvoaiheista romaaninia. Alkukohtauksen jälkeen nähdään kun seuraavana aamuna Muumilaaksoon haaksirikkoutuu merirosvolaiva kaikkien silmien edessä. Tässä vaiheessa Muumilaaksolaisille on kuitenkin vielä epäselvää onko kyseessä merirosvolaiva vai jokin muu. Pidän siitä, että tässä asetetaan katsojallekin pientä mysteeriä kehiin.

Jakso saa kunnon käänteen, kun Myy ja Niiskuneiti etsivät Muumipeikkoa ja Nuuskamuikkusta Niiskun vajalta, jonne laivassa ollut merirosvokapteeni on linnoittautunut ja ottaa Niiskuneidin panttivangiksi. Tämä panttivankitilanne onkin varmasti pääasiallinen syy jakson sensurointiin ja kyllähän kohtauksessa ahdistavuutta piisaakin varsinkin aluksi. Myy lähtee hakemaan virkavaltaa apuun ja pian melkein koko Muumilaakso onkin pakkautunut vajan edustalle. Merirosvo vaatii miehistönsä vapauttamista vankilasta sekä uutta laivaa parin tunnin sisällä tai muuten hän sanoo leikkaavansa Niiskuneidin kurkun auki, vaikka merirosvo väittääkin Niiskuneidille sanovansa niin vain voidakseen kiristää muista, niin on tämä silti aika hurjaa settiä siihen nähden että muumeista on tosiaan kyse.

Todetaan, että sopivaa laivaa ei Muumilaaksosta löydy ja aikaa ei enää ole paljoa. Tätä seuraakin tarkkaan suunniteltu tilanne, jossa Muumipeikko menee tarjoamaan janoiselle merirosvolle juomista ja huijaa tämän juomaan unilääkettä sisältävää mehua. Tätä suunnitelmaa ei kuitenkaan paljasteta vielä katsojalle, joka tekee kohtauksesta jokseenkin jännittävän, kun Muumipeikko ensin itse esittää juoneensa unilääkkeellisen juoman pakotettuna, mutta oikeasti unilääkitetyn juoman juo merirosvo, joka lopuksi viedään pois, eikä häneen enää palata myöhemmissä jaksoissa.

Ei ole lainkaan epäselvää miksi tämä jakso on menty sensuroimaan, sillä kyllähän nämä merirosvot ja panttivankitilanteet ovat varsin outoa ja hurjaa kuvastoa Muumeissa. Se ei kuitenkaan tarkoita että tämä jakso olisi mitenkään varsinaisesti mikään huono ja kyllä tätä katsoessa sai ihan kivasti jännittää varsinkin ensimmäisellä katselukerralla ja kyllä ehdottomasti oli hyvä päätös ottaa myös nämä sensuroinut jaksot mukaan MTV:n dubbiin.

Kiitos lukijoille ja nähdään ensi postauksessa :)

- Kasper

Jakso 11: Niisku leijailee taivaalla

 

Tervetuloa vuoden 2023 ensimmäisen postauksen pariin. Tällä kertaa on aika ottaa käsittelyyn Muumilaakson tarinoiden yhdestoista jakso, joka on sarjan ensimmäinen lähdemateriaaliton jakso ja samalla ensimmäinen Niiskun päärooli sarjassa.

Jakson alussa ollaankin heti aika synkkien asioiden äärellä, kun Niiskuneiti juoksee Muumitalolle hakemaan apua, sillä Niisku on hyppäämässä alas kallionkielekkeeltä. Voisi siis aluksi luulla Niiskun olevan tekemässä itsemurhaa, mutta pian selviääkin kyseessä olevan Niiskun lentohärvelin siipien kokeilu. Pidän näistä Niiskuun keskittyvistä jaksoista juuri siksi, että ne vievät aina sarjan yhtenäistä juonta eteenpäin kun lentohärvelin rakennus etenee pikkuhiljaa.

Kallionkielekkeellä Niiskun hyppäämistä yritetään estää, mutta turhaan. Niiskun hypätessä tulee erittäin hieno kohtaus, kun Niisku liitää siipien kanssa Muumilaaksoon vihreiden metsien yli upean musiikin soidessa. Liitäminen päättyy kuitenkin traagiseen onnettomuuten, kun Niisku törmää puuhun menetettyään siipien hallinnan. Onneksi ei sentään kuollut.

Muumitalossa tajuihinsa palannut Niisku lupaa antaa siivet Muumipeikolle, jos tämä auttaa uuden verstaan rakennuksessa. 

Verstasta rakentamassa nähdään lähes kaikki Muumilaakson asukkaat. Myös Pikku Myy nähdään naulaamassa lautoja kiinni, joka tekee tästä jaksosta Myyn ainoan mykkäesiintymisen koko sarjassa. 

Vajan valmistuttua Muumipeikko käy hakemassa siivet Niiskulta ja jättää ne yöksi Muumitalon kuistille. Aamulla siivet on kuitenkin viety. Itse siipien viemistä ei näytetä, mutta katsojan on helppo päätellä syyllisen olevan Haisuli, joka oli jo aiemmissa kohtauksissa ollut siivistä kiinnostunut. Myös Muumipeikko kavereineen tajuaa syypään nopeasti, mutta Haisulia ei ehditä estää, kun hän hyppää kalliolta alas siipien kanssa. Haisuli ei kuitenkaan osaa käyttää siipiä kunnolla, joten hän putoaa lopulta mereen, johon koko jakso päättyy. Jakso on mielestäni aina loppunut melko äkillisesti ja on aika harmi, että siipiin ei enää myöhemmissä jaksoissa palata eikä Muumipeikon liitelyä niillä tulla näkemään.

Kuten aiemmin mainitsinkin, tämän jakson paras juttu on se miten tämä vie sarjan jatkuvaa juonta eteenpäin ja on sen kannalta hyvin merkittävä jakso. Muutenkin tämä on ihan hauska ja melko muistettava, vaikkei mitään järin erikoista tapahdukaan.

Ensi kerralla käsittelyyn pääsee sarjan ensimmäinen sensuroitu jakso, jonka olen nähnyt vain kerran aiemmin. Nähdään silloin :)

- Kasper

Suosikkihahmojani Muumeista

 

Tajusin että olen käynyt blogissani jo kymmenen jaksoa Muumilaakson tarinoista läpi puhumatta hirveämmin omista suosikkihahmoistani, joten aion nyt omistaa tämän vuoden viimeisen postauksen niille. Nämä hahmot eivät ole missään varsinaisessa paremmuusjärjestyksessä, vaan olen vain nostanut tässä esille niitä hahmoja joista yleisesti pidän. Halusin myös tuoda monista suosikeistani esille mahdollisimman erilaisia hahmoja, jotta postaus ei toista liikaa itseään.

                                            Nipsu     

                          .                               Omasta mielestä Nipsu on parhaimillaan uudessa Muumilaakso - sarjassa, vaikka kyllä hänellä on paljon hyviä hetkiä myös muussa Muumimediassa. Nipsu on usein tietynlainen tilanteenkeventäjä ja hänen tohelointia milloin minkäkin kanssa on aina yhtä hauska seurata.                   

                                                    

Pikku Myy

Myyn hahmossa parasta on kontrasti moniin muihin hahmoihin eli räväkkä ja suorasanainen Myy on täydellistä vastapainoa esimerkiksi kilteille muumeille. Lisäksi täytyy mainita, että Myy ja Nipsu ovat ehdottomasti paras kaksikko Muumilaakson tarinoissa ja heidän toisistaan eriävät persoonat luovat sarjassa monia ikonisia ja hauskoja hetkiä.

Muumipeikko

Viimeisenä tässä postauksessa haluaisin nostaa esille itse tarinamme sankarin eli Muumipeikon, joka alkuun saattaa vaikuttaa varsin geneeriseltä lastenohjelman päähenkilöitä ollen seikkailullinen ja tietynlainen ryhmän johtaja, mutta paljastaa joskus myös epävarmempaa ja heikompaa puoltaan, joka tekee Muumipeikosta yhden aidoimman ja samaistuttavimman hahmon ylipäätään.

                                                                             Tässä eivät suinkaan olleet kaikki suosikkihahmoni, joten on hyvin todennäköistä, että teen myöhemmin toisen postauksen, jossa esittelen lisää suosikkihahmojani. Tämän postauksen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää uuttavuotta ja jatketaan hommia                vuonna 2023!          

- Kasper

Jaksot 9-10: Näkymätön lapsi ja Ninni saa hymynsä takaisin

Joulun pyhät on nyt vietetty ja näin välipäivillä on varsin mukavasti aikaa katsella Muumeja ja kirjoittaa myös näitä postauksia niistä. Nyt pääsee käsittelyyn näkymättömästä Ninnistä kertova jaksokaksikko, joka käsitellään tässä yhdessä postauksessa.

Heti ensimmäisen jakson aluksi esitellään katsojalle uusi hahmo eli Tuutikki, joka nähdään kävelemässä synkän sateisessa Muumilaaksossa matkalla Muumitaloon. Paljastuu, että Tuutikki ei kuitenkaan ole yksin liikkeellä, vaikkei muita hahmoja näykkään. Sateinen Muumilaakso on varsin vaikuttavan näköinen ja kohtauksessa on tietynlainen mystinen tunnelma läsnä.

Tuutikki saapuu Muumitaloon vierailulle ja kertoo teepöydässä Ninnistä, joka on vielä tässä vaiheessa ulkona, koska ei uskalla tulla sisään. Tuutikki kertoo Ninnin muuttunen näkymättömäksi ilkeän tätinsä takia. Tuutikki kuvailee tätä tätiä ironiseksi, joka kuulostaa omaan korvaani hieman vanhahtavalta sanavalinnalta vaikkei mitenkään huonolla tavalla. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä että Muumeihin kuuluu hieman vanhahtava kieli ja se onkin suurin syy miksi en pidä MTV:n käyttämästä Minna Tasannon tekemästä käännöksestä, jossa Muumien kieltä on menty "modernisoimaan" joka ei edellä mainitusta syystä ole kovin itseäni miellyttävä ratkaisu.

Ninni tulee lopulta sisään ja Muumitalon asukkaat esittäytyvät. Tässä kohtaa voidaan viimeistään huomata, että hahmojen päät ovat tässä jaksossa paikoin oudon muotoisia ja lisäksi hahmojen suiden animointi tuntuu olevan koko jakson ajan hieman puutteellista, johon palaan vielä myöhemmin. 

Esittelyjen jälkeen tulee varsin tunnettu ja hämmennystä aiheuttanut kohtaus, jossa Muumimamma kysyy Ninniltä haluaako tämä teetä. Ninni selvästi nyökkää, joka nähdään hänen tiu'ustaan, mutta Muumimamma tuokin Ninnille mehua jostain syystä. Tämä asia on askarruttanut minua ja varmasti monia muitakin ties kuinka kauan, joten päätin ottaa selvää miten kyseinen kohta menisi alkuperäisessä japaninkielissä versiossa. Katsoin japaninkielisen version tekstityksillä ja mikäli niihin on luottaminen, niin japaniksi Mamma kysyy Ninniltä ottaako hän jotakin juomista ja tuo mehua. Kyseessä on siis käännösvirhe, joka on päässyt tapahtumaan syystä tai toisesta.

Ninni juo mehunsa ja Tuutikki lähtee. Ninnin mentyä nukkumaan, Mamma etsii reseptiä näkymättömyyslääkkeeseen isoäidin reseptikirjasta. Kertoja mainitsee reseptin olleen kirjoitettu kirjan loppuun vapisevalla ja epäselkeällä käsialalla, josta itselleni syntyy aavistuksen synkkä mielikuva viimeisillä voimillaan reseptiä kirjoittavasta isoäidistä, jonka jokainen voi kuvitella omanlaisekseen.

Seuraavana aamuna Ninnin kengät ovat tulleet näkyviin ja hän juo tämän mystisen näkymättömyyslääkkeen.  Jossain vaiheessa lapset lähtevät metsään sienestämään ja metsässä nähdään uusi hahmo eli Haisuli, joka ei tässä ole sellainen veikeä pahis mitä joskus myöhemmissä jaksoissa, vaan ihan puhtaasti ärsyttävä. Kun Haisuli alkaa aukoa päätään, kiinnittää huomion taas puutteellinen suun liikkeiden animointi, joka on tässä kohtaa sössitty pahiten koko jaksossa. Tämän toki ymmärtää, koska vielä ollaan sarjan melko alkupäässä ja pitkästä sarjasta on kuitenkin kyse, mutta tähän on silti vaikea olla kiinnittämättä huomiota.

Samassa nujakassa myös Ninnin kengät pääsevät katoamaan, mutta ne tulevat pian takaisin näkymään kun kotona Muumimamma käy sienikoreja läpi ja kehuu Ninniä myrkkysienettömästä korista. Olen aina pitänyt siitä, kuinka puhutaan oikeista sienilajeista eikä mistään keksityistä niin saattaapa oppia jaksoa katsoessa samalla pari uutta sientä.

Ninniä on taas ilmestynyt lisää näkyviin, joten Mamma ompelee Ninnille uuden mekon ja laittaa sen Ninnin huoneeseen. Ensimmäinen jakso päättyy varsin positiivisissa merkeissä, kun aamulla havaitaan Ninnin olevan päätä lukuunottamatta kokonaan näkyvissä.

Toisen jakson alussa lapset lähtevät metsään leikkimään piilosta ja heti aluksi on erittäin mukava huomata, että edellisen jakson visuaaliset puutteet loistavat poissaolollaan ja muistaakseni tämä visuaalinen tyyli vakiintuu nyt tällaiseksi aika monen jakson ajaksi.

Piiloleikki on Ninnille tämän ensimmäinen ja leikin ensimmäinen kierros meneekin varsin normaalisti ja Ninni löydetään pusikosta piilosta.

Toisella kierroksella piiloleikkiä tapahtuukin pelottava käänne, kun paikalla ollut Haisuli huijaa Ninnin johonkin kallionkoloon piiloon ja tukkii aukon kivillä, jotka hän saa muutamassa sekunnissa ...... jostakin tyhjästä? Kuitenkin Ninni jää jumiin tähän koloon ja tätä voisin sanoa varsin ahdistavaksi kohtaukseksi ainakin jos ensimmäistä kertaa näkee. Edes Mörön tulo ei mielestäni ole yhtä ahdistava kuin aran ja tietämättömän Ninnin jumittuminen pimeään ja altaaseen tilaan ja sopiikin miettiä mitä olisi voinutkaan käydä, jos Ninniä ei ikinä oltaisi löydetty? 

Muut onneksi tajuavat etsiä Ninniä oikeesta paikasta ja Ninni löydetään, kun hän osaa huutaa riittävän kovaa. Tämä Ninnin aluksi hyvin hiljainen ja hiljalleen voimistuva ääni on toteutettu Ylen dubissa niin hyvin, että oli pakko katsoa myös MTV:n versio samasta kohtauksesta ja siinä Ninni ei aluksikaan ole läheskään niin aran ja hiljaisen kuuloinen kuin pitäisi. En silti suuremmin yllättynyt tästä koska MTV on aina MTV .

Myöhemmin päätetään toimia niin sanottujen Hammurabin lakien mukaisesti ja sulkea Haisuli päiväksi tähän samaiseen koloon.

Suunnilleen tämän jälkeen mennään kertojan mukaan ajassa kymmenisen päivää eteenpäin, kun Muumitalolaiset Ninni mukaanlukien ovat merenrannalla. Muumimamma vaikuttaa tylsistyneeltä, joten Muumipappa päättää järjestää pienen pilan ja työntää Mamman mereen. Ninni kuitenkin estää nämä aikeet puraisemalla Pappaa hännästä. Samalla tapahtuukin jotain hyvin pitkään odotettua, kun Ninnin kasvot muuttuvat viimein näkyviin. Kun Ninni viimeinkin näkyy, Tuutikki hakee hänet Muumitalolta ja jakso päättyy onnellisesti.

Nämä Ninni-jaksot eivät koskaan ole kuuluneet mihinkään suosikkeihini sillä näissä ei niinkään ole sellaisia itseäni kutkuttelevia teemoja ja lisäksi ensimmäistä jaksoa huonontavat nämä moneen kertaan mainitut visuaalisen puolen ongelmat. Pitää kuitenkin muistaa että näissäkin jaksoissa on silti monia hienoja ja muistettavia hetkiä. Lisäksi Ninnin näkymättömyys on hienosti toteutettu metafora siitä, mitä huonosti kohdellulle ihmiselle voi tapahtua. Myös Tuutikin ensiesiintyminen on näiden jaksojen parasta antia.

Ensikerralla päästään perehtymään sarjan ensimmäiseen lähteettömään jaksoon, joka samalla on myös ensimmäinen Niiskun päärooli. Nähdään silloin :)

- Kasper

Joulu saapuu Muumilaaksoon - animaatio

Hyvää jouluaattoa kaikille!

Tänä jouluna Muumeista ilmestyi uusi jouluaiheinen lyhytanimaatio, joka perustuu Tove Janssonin Kuusi-novelliin ja nyt aion ottaa joulun kunniaksi sen käsittelyyn.

Koska animaatio perustuu kaikille Muumifaneille varmasti tuttuun kertomukseen ja menee lähes täysin sen mukaan, en aio käydä juonta läpi sen tarkemmin, vaan perehtyä muihin seikkoihin. Voisin kuitenkin nopeasti selittää juonen niin, että eräs hemuli (ei se kasveja keräävä) herättää Muumit kesken talviunien ja varoittaa tulevasta joulusta ja koska Muumit nukkuvat aina talvet, he eivät tiedä joulusta mitään ja toimivat sen mukaan että luulevat kyseen olevan jostain lähestyvästä uhasta. Hahmoista mukana on Muumipeikko, Muumimamma, Muumipappa, Niiskuneiti, Vilijonkka, tämä aiemmin mainittu hemuli sekä ötökkä Salome ja muita saman lajin edustajia.

Heti alkumetreillä kiinnitin huomion siihen, että hahmojen visuaalinen ilme muistuttaa mielestäni jonkin verran Muumit Rivieralla - elokuvaa. Kyseisen elokuvan piirrostyyli jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse olen siitä aina omalla tavallaan tykännyt. Taustat puolestaan muistuttavat uutta Muumilaakso - sarjaa, mutta nekin ovat kaksiulotteisempia. Kokonaisuudessaan visuaalinen ilme on yllättävän toimiva ja sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa, enkä olisi pannut ollenkaan pahakseni, jos Muumilaakso - sarja oltaisiinkin tehty tähän tapaan oudohkon CGI - grafiikan sijasta.

Se mikä itseeni teki suurimman vaikutuksen oli kuitenkin suomenkielinen ääninäyttely, joka oli todella hyvää. En pidä juurikaan Muumilaakson tarinoiden MTV - dubbauksesta tai Muumilaakso - sarjan dubbauksesta, mutta tässä oltiin onnistuttu luomaan kaikille hahmoille täydelliset äänet. Varsinkin Muumipeikon ääni on aivan loistava.

Kokonaisuudessaan tämä animaatio oli iloinen yllätys ja tästä voisi tulla vaikkapa uusi joka joulu televisiossa näytettävä perinne.

Tässä taisinkin olla jo kaikki mitä minulla oli tästä jouluisesta lyhytanimaatiosta sanottavaa. Lopuksi haluaisin toivottaa vielä kaikille lukijoille oikein hyvää joulua ja palataan asiaan sitten pyhien jälkeen :)

- Kasper