Suosikkihahmojani Muumeista

 

Tajusin että olen käynyt blogissani jo kymmenen jaksoa Muumilaakson tarinoista läpi puhumatta hirveämmin omista suosikkihahmoistani, joten aion nyt omistaa tämän vuoden viimeisen postauksen niille. Nämä hahmot eivät ole missään varsinaisessa paremmuusjärjestyksessä, vaan olen vain nostanut tässä esille niitä hahmoja joista yleisesti pidän. Halusin myös tuoda monista suosikeistani esille mahdollisimman erilaisia hahmoja, jotta postaus ei toista liikaa itseään.

                                            Nipsu     

                          .                               Omasta mielestä Nipsu on parhaimillaan uudessa Muumilaakso - sarjassa, vaikka kyllä hänellä on paljon hyviä hetkiä myös muussa Muumimediassa. Nipsu on usein tietynlainen tilanteenkeventäjä ja hänen tohelointia milloin minkäkin kanssa on aina yhtä hauska seurata.                   

                                                    

Pikku Myy

Myyn hahmossa parasta on kontrasti moniin muihin hahmoihin eli räväkkä ja suorasanainen Myy on täydellistä vastapainoa esimerkiksi kilteille muumeille. Lisäksi täytyy mainita, että Myy ja Nipsu ovat ehdottomasti paras kaksikko Muumilaakson tarinoissa ja heidän toisistaan eriävät persoonat luovat sarjassa monia ikonisia ja hauskoja hetkiä.

Muumipeikko

Viimeisenä tässä postauksessa haluaisin nostaa esille itse tarinamme sankarin eli Muumipeikon, joka alkuun saattaa vaikuttaa varsin geneeriseltä lastenohjelman päähenkilöitä ollen seikkailullinen ja tietynlainen ryhmän johtaja, mutta paljastaa joskus myös epävarmempaa ja heikompaa puoltaan, joka tekee Muumipeikosta yhden aidoimman ja samaistuttavimman hahmon ylipäätään.

                                                                             Tässä eivät suinkaan olleet kaikki suosikkihahmoni, joten on hyvin todennäköistä, että teen myöhemmin toisen postauksen, jossa esittelen lisää suosikkihahmojani. Tämän postauksen myötä haluan toivottaa kaikille lukijoille hyvää uuttavuotta ja jatketaan hommia                vuonna 2023!          

- Kasper

Jaksot 9-10: Näkymätön lapsi ja Ninni saa hymynsä takaisin

Joulun pyhät on nyt vietetty ja näin välipäivillä on varsin mukavasti aikaa katsella Muumeja ja kirjoittaa myös näitä postauksia niistä. Nyt pääsee käsittelyyn näkymättömästä Ninnistä kertova jaksokaksikko, joka käsitellään tässä yhdessä postauksessa.

Heti ensimmäisen jakson aluksi esitellään katsojalle uusi hahmo eli Tuutikki, joka nähdään kävelemässä synkän sateisessa Muumilaaksossa matkalla Muumitaloon. Paljastuu, että Tuutikki ei kuitenkaan ole yksin liikkeellä, vaikkei muita hahmoja näykkään. Sateinen Muumilaakso on varsin vaikuttavan näköinen ja kohtauksessa on tietynlainen mystinen tunnelma läsnä.

Tuutikki saapuu Muumitaloon vierailulle ja kertoo teepöydässä Ninnistä, joka on vielä tässä vaiheessa ulkona, koska ei uskalla tulla sisään. Tuutikki kertoo Ninnin muuttunen näkymättömäksi ilkeän tätinsä takia. Tuutikki kuvailee tätä tätiä ironiseksi, joka kuulostaa omaan korvaani hieman vanhahtavalta sanavalinnalta vaikkei mitenkään huonolla tavalla. Olen nimittäin aina ollut sitä mieltä että Muumeihin kuuluu hieman vanhahtava kieli ja se onkin suurin syy miksi en pidä MTV:n käyttämästä Minna Tasannon tekemästä käännöksestä, jossa Muumien kieltä on menty "modernisoimaan" joka ei edellä mainitusta syystä ole kovin itseäni miellyttävä ratkaisu.

Ninni tulee lopulta sisään ja Muumitalon asukkaat esittäytyvät. Tässä kohtaa voidaan viimeistään huomata, että hahmojen päät ovat tässä jaksossa paikoin oudon muotoisia ja lisäksi hahmojen suiden animointi tuntuu olevan koko jakson ajan hieman puutteellista, johon palaan vielä myöhemmin. 

Esittelyjen jälkeen tulee varsin tunnettu ja hämmennystä aiheuttanut kohtaus, jossa Muumimamma kysyy Ninniltä haluaako tämä teetä. Ninni selvästi nyökkää, joka nähdään hänen tiu'ustaan, mutta Muumimamma tuokin Ninnille mehua jostain syystä. Tämä asia on askarruttanut minua ja varmasti monia muitakin ties kuinka kauan, joten päätin ottaa selvää miten kyseinen kohta menisi alkuperäisessä japaninkielissä versiossa. Katsoin japaninkielisen version tekstityksillä ja mikäli niihin on luottaminen, niin japaniksi Mamma kysyy Ninniltä ottaako hän jotakin juomista ja tuo mehua. Kyseessä on siis käännösvirhe, joka on päässyt tapahtumaan syystä tai toisesta.

Ninni juo mehunsa ja Tuutikki lähtee. Ninnin mentyä nukkumaan, Mamma etsii reseptiä näkymättömyyslääkkeeseen isoäidin reseptikirjasta. Kertoja mainitsee reseptin olleen kirjoitettu kirjan loppuun vapisevalla ja epäselkeällä käsialalla, josta itselleni syntyy aavistuksen synkkä mielikuva viimeisillä voimillaan reseptiä kirjoittavasta isoäidistä, jonka jokainen voi kuvitella omanlaisekseen.

Seuraavana aamuna Ninnin kengät ovat tulleet näkyviin ja hän juo tämän mystisen näkymättömyyslääkkeen.  Jossain vaiheessa lapset lähtevät metsään sienestämään ja metsässä nähdään uusi hahmo eli Haisuli, joka ei tässä ole sellainen veikeä pahis mitä joskus myöhemmissä jaksoissa, vaan ihan puhtaasti ärsyttävä. Kun Haisuli alkaa aukoa päätään, kiinnittää huomion taas puutteellinen suun liikkeiden animointi, joka on tässä kohtaa sössitty pahiten koko jaksossa. Tämän toki ymmärtää, koska vielä ollaan sarjan melko alkupäässä ja pitkästä sarjasta on kuitenkin kyse, mutta tähän on silti vaikea olla kiinnittämättä huomiota.

Samassa nujakassa myös Ninnin kengät pääsevät katoamaan, mutta ne tulevat pian takaisin näkymään kun kotona Muumimamma käy sienikoreja läpi ja kehuu Ninniä myrkkysienettömästä korista. Olen aina pitänyt siitä, kuinka puhutaan oikeista sienilajeista eikä mistään keksityistä niin saattaapa oppia jaksoa katsoessa samalla pari uutta sientä.

Ninniä on taas ilmestynyt lisää näkyviin, joten Mamma ompelee Ninnille uuden mekon ja laittaa sen Ninnin huoneeseen. Ensimmäinen jakso päättyy varsin positiivisissa merkeissä, kun aamulla havaitaan Ninnin olevan päätä lukuunottamatta kokonaan näkyvissä.

Toisen jakson alussa lapset lähtevät metsään leikkimään piilosta ja heti aluksi on erittäin mukava huomata, että edellisen jakson visuaaliset puutteet loistavat poissaolollaan ja muistaakseni tämä visuaalinen tyyli vakiintuu nyt tällaiseksi aika monen jakson ajaksi.

Piiloleikki on Ninnille tämän ensimmäinen ja leikin ensimmäinen kierros meneekin varsin normaalisti ja Ninni löydetään pusikosta piilosta.

Toisella kierroksella piiloleikkiä tapahtuukin pelottava käänne, kun paikalla ollut Haisuli huijaa Ninnin johonkin kallionkoloon piiloon ja tukkii aukon kivillä, jotka hän saa muutamassa sekunnissa ...... jostakin tyhjästä? Kuitenkin Ninni jää jumiin tähän koloon ja tätä voisin sanoa varsin ahdistavaksi kohtaukseksi ainakin jos ensimmäistä kertaa näkee. Edes Mörön tulo ei mielestäni ole yhtä ahdistava kuin aran ja tietämättömän Ninnin jumittuminen pimeään ja altaaseen tilaan ja sopiikin miettiä mitä olisi voinutkaan käydä, jos Ninniä ei ikinä oltaisi löydetty? 

Muut onneksi tajuavat etsiä Ninniä oikeesta paikasta ja Ninni löydetään, kun hän osaa huutaa riittävän kovaa. Tämä Ninnin aluksi hyvin hiljainen ja hiljalleen voimistuva ääni on toteutettu Ylen dubissa niin hyvin, että oli pakko katsoa myös MTV:n versio samasta kohtauksesta ja siinä Ninni ei aluksikaan ole läheskään niin aran ja hiljaisen kuuloinen kuin pitäisi. En silti suuremmin yllättynyt tästä koska MTV on aina MTV .

Myöhemmin päätetään toimia niin sanottujen Hammurabin lakien mukaisesti ja sulkea Haisuli päiväksi tähän samaiseen koloon.

Suunnilleen tämän jälkeen mennään kertojan mukaan ajassa kymmenisen päivää eteenpäin, kun Muumitalolaiset Ninni mukaanlukien ovat merenrannalla. Muumimamma vaikuttaa tylsistyneeltä, joten Muumipappa päättää järjestää pienen pilan ja työntää Mamman mereen. Ninni kuitenkin estää nämä aikeet puraisemalla Pappaa hännästä. Samalla tapahtuukin jotain hyvin pitkään odotettua, kun Ninnin kasvot muuttuvat viimein näkyviin. Kun Ninni viimeinkin näkyy, Tuutikki hakee hänet Muumitalolta ja jakso päättyy onnellisesti.

Nämä Ninni-jaksot eivät koskaan ole kuuluneet mihinkään suosikkeihini sillä näissä ei niinkään ole sellaisia itseäni kutkuttelevia teemoja ja lisäksi ensimmäistä jaksoa huonontavat nämä moneen kertaan mainitut visuaalisen puolen ongelmat. Pitää kuitenkin muistaa että näissäkin jaksoissa on silti monia hienoja ja muistettavia hetkiä. Lisäksi Ninnin näkymättömyys on hienosti toteutettu metafora siitä, mitä huonosti kohdellulle ihmiselle voi tapahtua. Myös Tuutikin ensiesiintyminen on näiden jaksojen parasta antia.

Ensikerralla päästään perehtymään sarjan ensimmäiseen lähteettömään jaksoon, joka samalla on myös ensimmäinen Niiskun päärooli. Nähdään silloin :)

- Kasper

Joulu saapuu Muumilaaksoon - animaatio

Hyvää jouluaattoa kaikille!

Tänä jouluna Muumeista ilmestyi uusi jouluaiheinen lyhytanimaatio, joka perustuu Tove Janssonin Kuusi-novelliin ja nyt aion ottaa joulun kunniaksi sen käsittelyyn.

Koska animaatio perustuu kaikille Muumifaneille varmasti tuttuun kertomukseen ja menee lähes täysin sen mukaan, en aio käydä juonta läpi sen tarkemmin, vaan perehtyä muihin seikkoihin. Voisin kuitenkin nopeasti selittää juonen niin, että eräs hemuli (ei se kasveja keräävä) herättää Muumit kesken talviunien ja varoittaa tulevasta joulusta ja koska Muumit nukkuvat aina talvet, he eivät tiedä joulusta mitään ja toimivat sen mukaan että luulevat kyseen olevan jostain lähestyvästä uhasta. Hahmoista mukana on Muumipeikko, Muumimamma, Muumipappa, Niiskuneiti, Vilijonkka, tämä aiemmin mainittu hemuli sekä ötökkä Salome ja muita saman lajin edustajia.

Heti alkumetreillä kiinnitin huomion siihen, että hahmojen visuaalinen ilme muistuttaa mielestäni jonkin verran Muumit Rivieralla - elokuvaa. Kyseisen elokuvan piirrostyyli jakaa varmasti mielipiteitä, mutta itse olen siitä aina omalla tavallaan tykännyt. Taustat puolestaan muistuttavat uutta Muumilaakso - sarjaa, mutta nekin ovat kaksiulotteisempia. Kokonaisuudessaan visuaalinen ilme on yllättävän toimiva ja sopiva yhdistelmä uutta ja vanhaa, enkä olisi pannut ollenkaan pahakseni, jos Muumilaakso - sarja oltaisiinkin tehty tähän tapaan oudohkon CGI - grafiikan sijasta.

Se mikä itseeni teki suurimman vaikutuksen oli kuitenkin suomenkielinen ääninäyttely, joka oli todella hyvää. En pidä juurikaan Muumilaakson tarinoiden MTV - dubbauksesta tai Muumilaakso - sarjan dubbauksesta, mutta tässä oltiin onnistuttu luomaan kaikille hahmoille täydelliset äänet. Varsinkin Muumipeikon ääni on aivan loistava.

Kokonaisuudessaan tämä animaatio oli iloinen yllätys ja tästä voisi tulla vaikkapa uusi joka joulu televisiossa näytettävä perinne.

Tässä taisinkin olla jo kaikki mitä minulla oli tästä jouluisesta lyhytanimaatiosta sanottavaa. Lopuksi haluaisin toivottaa vielä kaikille lukijoille oikein hyvää joulua ja palataan asiaan sitten pyhien jälkeen :)

- Kasper

Jakso 8: Taikurin taika

 

Olen jaksanut tehdä näitä jaksoanalyyseja näin lyhyessä ajassa enemmän kuin osasin odottaa, mutta se tuskin teitä lukijoita haittaa. Otetaan siis käsittelyyn Muumilaakson tarinoiden kahdeksas jakso, joka on sarjan viimeinen Taikurin hattu - kirjaan perustuva jakso ja saattaa yhden pitkän juonikuvion päätökseen.

Jakson alussa näytetään, kun Tiuhti ja Viuhti pitävät hauskaa ulkona ja kertoja kertoo heidän kotiutuneen jo hyvin Muumitaloon. Mörkökin on jo karkotettu pois, joten mikäpä sen mukavampaa.

Jakson mukavan alun jälkeen jatkoa saa ikävä kyllä varsin epämiellyttävä sivujuoni, joka käsittelee Muumipeikon Hattivattien saarelta löytämää puista kaunista naista esittävää keulakuvaa. Niiskuneiti saa siis kuulla tämän keulakuvan ajautuneen rantaan ja mustasukkaisena päättää viedä sen pois. Haluan vielä muistuttaa, että myöhemmin sarjan aikana Niiskuneiti tapailee lukuisia miehiä ja Muumipeikko ei saa edes pitää PUUSTA tehtyä naista kauniina. Tämä jos joku vahvistaa mielipidettäni, että Niiskuneiti on ehdottomasti huonoin päähahmo Muumeissa ylipäätään. Muumipeikko saa Myyltä kuulla keulakuvan ajautuneen rantaan, muttei enää löydä sitä. Hän ei kuitenkaan saa tietää että Niiskuneiti oli samaan aikaan avomerellä viemässä pois tätä keulakuvaa ja hän oli vielä ottanut Nipsun mukaan todennäköisesti pakottaen.

Muumipeikko masentuu, koska ei enää löydä keulakuvaa rannalta. Tässä kohtaa tapahtuu kuitenkin jotain, jota on odotettu kahden edellisen jakson ajan eli Tiuhti ja Viuhti päättävät piristää Muumipeikkoa näyttämällä matkalaukkunsa sisällön. Matkalaukusta paljastuu suuri ja väriä vaihtava kuningasrubiini. Hyvämuistiset varmaan muistavat Taikurin etsineen tätä rubiinia, sillä hän mainitsi siitä toisessa jaksossa.

Aikaa kuluu ja kertoja mainitsee kamalan onnettomuuden tapahtuneen, josta voisi kuvitella jotain oikeasti pelottavaa tapahtuneen, mutta kyse olikin vain Muumimamman käsilaukun katoamisesta. Sopii vain miettiä, onko käsilaukulla jotain hyvin erityistä tunnearvoa vai onko kenties sen sisällä jotain hyvin arvokasta, mutta koko Muumilaakso pyrkii löytämään käsilaukun. Pian paljastuu, että Tiuhti ja Viuhti olivat varastaneet käsilaukun, mutta päättävät antaa sen takaisin. Kukaan ei kuitenkaan saa tietää, että he olivat varastaneet sen, vaan kaikki olettavat sen vain löytyneen jostain. Aikamoisia kleptomaaneja nuo Tiuhti ja Viuhti.

Koska käsilaukku on ilmeisesti elämää suurempi asia, sen löytymisen kunniaksi järjestetään suuret juhlat. Juhlissa myös muut Muumilaaksolaiset saavat nähdä upean kuningasrubiinin. Pian tämän jälkeen koittaa hieno ja melko odottamatonkin käänne, kun Taikuri ilmestyy juhliin ja vaatii itselleen kuningasrubiinia, muttei saa sitä. Tässä kohtaa koittaa suosikkikohtaukseni jaksosta, kun Muumimamma tajuaa tarjota äärimmäisen v*tutuksen vallassa olevalle Taikurille mukillisen punssia jonka täytyy olla todella hyvää, sillä Taikuri päättää toteuttaa kiitokseksi punssista kolme eri taikaa. Ensiksi Hemuli toivoo uutta lapiota, vaikkakin tämän kohdan meinaa aina kuulla erään tunnetun videon takia väärin :D Tämän jälkeen Niiskuneidin ärsyttävä pinnallisuus tulee taas esille, kun hän päättää toivoa sellaisia meikatun näköisiä silmiä, jotta näyttäisi kauniilta Muumipeikon mielestä, mutta hän ei pidäkään uusista silmistään ja Muumipeikko joutuu toivomaan Niiskuneidille vanhat silmät takaisin, vaikka mahdollisuus olisi ollut vaikka mihin. Sitten Tiuhti ja Viuhti tajuavat toivoa toista kuningasrubiinia, jotta Taikuri saisi omansa ja niin jakso saa hienon lopetuksen sulkien ensimmäisten jaksojen ympyrän.

Tällä jaksolla olisi paljon potentiaalia kuulua suosikkeihini, mutta nämä Niiskuneidin sekoilut pilaavat tästä aika paljon, enkä lähinnä niiden takia pidä tästä jaksosta niin paljoa, kun haluaisin. Täytyy kuitenkin alleviivata, että tämä jakso hienolla tavalla saattaa loppuun Tiuhdin ja Viuhdin matkalaukun mysteerin ja Taikurin rubiinin etsinnän, joten ei tämä mikään ihan huono jakso ole.

Nyt on sitten saatu käsiteltyä viimeinenkin Taikurin hattu - kirjaan pohjautuva jakso ja seuraava postaus käsitteleekin näkymättömästä Ninnistä kertovaa kahta jaksoa. Nähdään siis silloin :)

- Kasper

Jakso 7: Matkalaukku

 

On aika jatkaa jaksojen läpikäymistä, kun vuoroon pääsee sarjan seitsemäs jakso, jossa Tiuhdin ja Viuhdin matkalaukun mysteeri alkaa ratkeamaan.

Jakso alkaa kutakuinkin siitä mihin edellinen jäi, eli Mörkö on saatu karkotettua ja Muumitalossa nukutaan rauhallisesti. Muumipeikko kuitenkin näkee painajaista Möröstä. Tämä Mörköpainajainen on hienosti tehty ja siitä saisi aika hyvää kuumotusmateriaalia itse kullekin, mutta koska kaksimielisillä on aina hauskempaa ajattelin nyt jakaa tämän kohtauksen katsomiseen keksimäni "aktiviteetin":

1. Laita Muumipeikon Mörköunikohtaus pyörimään ja sulje silmät.

2. Käytä mielikuvitusta ja nauti :D

Nyt kun sain jaettua päivän kaksimielisyydet ja pilattua tämän kohtauksen monilta, niin jatketaan jakson läpikäyntiä. 

Muumipeikko herää painajaisestaan ja huomaa aamun koittaneen ja pihalle mennessään hän huomaa Mörön palelluttaneen pihalla olleet ruusut. Täytyy antaa erikoismaininta, että tässä kyseisessä kohtauksessa näkyvä aamurusko on todella kauniin ja jotenkin aidon näköinen.

Edellisestä jaksosta puuttunut Niiskuneiti nähdään jälleen tässä jaksossa, kun hän antaa Muumipeikolle löytämänsä sydämen muotoisen uniikin näkinkengän. Muumipeikko antaa näkinkengän Muumimamman käsilaukkuun säilytettäväksi. 

Jakson tärkein asia on kuitenkin siis Tiuhdin ja Viuhdin matkalaukku ja se, onko se mahdollisesti varastettu Möröltä. Muumimamma yrittää tiedostella tätä asiaa, muttei saa kunnollista vastausta. Pidän kohdasta, jossa Muumitalolaiset pohdiskelevat tilannetta ja esimerkiksi sitä, minkä takia Mörkö ylipäätään vainoaa Tiuhtia ja Viuhtia. Tässä kohtaa myös esitetään vaihtoehto, että matkalaukku olisi varastettu Möröltä, joka myöhemmin paljastuukin osittain todeksi.

Niiskuneiti lähtee Tiuhdin ja Viuhdin kanssa kävelylle yrittäen samalla kysellä matkalaukusta. Tässä kohtaa tulee myös suosikkikohtaukseni koko jaksosta, kun Niiskuneiti kysyy suoraan Tiuhdilta ja Viuhdilta: Kenelle matkalaukku kuuluu? ja joka kerralla tulee eriävät vastaukset. Niiskuneidin turhautuminen ja hänen hienoinen passiivis-aggressiivinen olemus kysyessään asiaa uudelleen ja uudelleen tekee tästä kohtauksesta jotenkin todella huvittavan :D

Lopulta kuitenkin paljastuu, että matkalaukku toden totta kuuluukin Tiuhdille ja Viuhdille, mutta sen sisältö on ilmeisesti varastettu Möröltä. Matkalaukun sisältöä ei vielä tässä jaksossa paljasteta, joka pitää mysteeriä yllä vielä seuraavaan jaksoon asti, mutta nyt tiedetään taas enemmän ja katsoja pystyy tekemään myös omia päätöksiään, jos ei vielä ole nähnyt seuraavaa jaksoa.

Mörön uskotaan palaavan ja Muumitalossa aletaan jo valmistautua  aseiden kera. Tätä seuraa varsin jännittävä kohtaus, jossa kuvataan Mörön saapumista Muumitalolle pahaenteisen musiikin soidessa ja punaisella filtterillä säväytettynä. Tämä kohtaus on siinä mielessä hyvin uniikki, että kyseessä on koko sarjan ainoa kohtaus, joka esitetään jonkun hahmon omasta näkökulmasta eli tässä tapauksessa Mörön.

Itse Mörön kohtaaminen ei kuitenkaan ole tällä kertaa yhtä jännittävä, kuin viime jaksossa, koska nyt jo tiedetään Mörön olevan vaatimassa omaisuuttaan takaisin. Koska Tiuhti ja Viuhti eivät ole luopumassa matkalaukkunsa mysteerisestä sisällöstä, Muumimamma lupaa antaa Mörölle minkä tahansa esineen käsilaukustaan. Lopulta Mörkö valitsee säilytyksessä olleen näkinkengän ja poistuu paikalta. Muumipeikko ei pahastu näkinkengän antamisesta Mörölle, mutta pelkää Niiskuneidin suuttuvan.

Jakso päättyy oletettavasti seuraavana päivänä tapahtuvaan kohtaukseen, jossa Muumipeikko etsii Tiuhdin ja Viuhdin kanssa mahdollisimman samannäköistä näkinkenkää, jotta Niiskuneiti ei saisi tietää mitä oli tapahtunut. Lopulta tämä näkinkenkä löytyykin, mikä saa uskomaan että Mörkö oli matkallaan pudottanut sen koska näkinkengän piti olla uniikki.

Muutamasta todella hyvästä kohtauksesta huolimatta Matkalaukku ei jaksona ole läheskään yhtä muistettava ja jännittävä, kuin edeltäjänsä ja se jättää vielä monet asiat auki. Jakso ei kuitenkaan ole missään nimessä huono, vaikkei tämä mihinkään ykkössuosikeihini kuulu.

Seuraavalla kerralla ympyrä sulkeutuu, kun saadaan mysteeri ratkaistua ja viimeinenkin Taikurin hattu-kirjaa käsittelevä jakso läpikäytyä.

Kiitos lukijoille ja ensi postaukseen :)

- Kasper

Jakso 6: Pikkuruiset vieraat

Tervetuloa uuden postauksen pariin! Tällä kertaa käsittelyssä on Muumilaakson tarinoiden kuudes jakso, joka eittämättä kuuluu monella tapaa sarjansa tunnetuimpiin. Tämä jakso muodostaisi yhtenevän tarinalinjan seuraavan kahden jakson kanssa, mutta nämä jaksot olen päättänyt käsitellä erillisissä postauksissa johtuen juonen pituudesta sekä siitä, että nämä jaksot eivät kuitenkaan ole samalla tavalla toisistaan riipuvaisia, kuin monet muut jatkotarinat.

Heti jakson alkupuolella nähdään monia uusia hahmoja. Ensimmäisenä nähdään Posteljooni, joka putoaa Myyn tekemään ansaan ja jahtaa Myytä ympäri Muumitaloa. Pian tämän jälkeen (tai kertojan mukaan vasta parin päivän kuluttua) Muumilaaksoon saapuu Mymmeli, joka kohtaa matkalla Muumitaloon myös jakson keskiössä olevat Tiuhdin ja Viuhdin hahmot, jotka ovat hyvin erikoisia ja vaikuttavat pelkäävän etenkin matkalaukkunsa puolesta. 

Kun Mymmeli on juonut kahvit Muumitalossa hän ottaa Myyn mukaan ja lähtee kotiinsa. Pian Mymmelin ja Myyn lähdettyä nähdään taas yksi uusi hahmo  eli Poliisimestari, joka kysyy Mymmelin perään sillä hän vaikuttaa olevan kovasti ihastunut Mymmeliin. Poliisimestarin ääni ei muuten ole samanlainen, kuin myöhemmissä esiintymisissä, vaikka ääninäyttelijä onkin sama. Poliisimestari puhuu tässä jaksossa nimittäin tismalleen samalla äänellä kuin Hemuli, kun taas myöhemmissä jaksoissa hänelle on annettu oma ääni. Itse olen hyvin tyytyväinen, että ääntä muutettiin myöhempiin esiintymisiin, sillä Poliisimestarin tomeraan olemukseen sopii paremmin sellainen nuoremman kuuloinen ja korkeampi ääni, kuin mitä tässä jaksossa on.

Lopulta Poliisimestarin lähdettyä päästään itse asiaan, kun Tiuhti ja Viuhti asettuvat Muumitaloon. Samaan aikaan muut hahmot miettivät, miksi vieraat käyttäytyvät niin oudosti ja mitä salattavaa heillä on. Nuuskamuikkunen arvelee heidän olevan kotoisin pohjoisesta, enkä suoraan sanottuna tiedä mihin tämä arvaus tarkalleen ottaen perustuu. Lisäksi heidän arvellaan olevan pakolaisia ja varkaita, joka itse asiassa paljastuu tulevissa jaksoissa todeksi.

Se syy miksi tämä jakso on niin muistettava ja yleisesti tunnettu on kuitenkin jakson loppupää, kun pahamainen MÖRKÖ saapuu Muumilaaksoon. Hieman Mörön saapumista edeltävä kohtaus on todella vaikuttavasti tehty. Maa jäätyy, kukat kylmettyvät ja uhkaava musiikki alkaa soida. Tiuhdin ja Viuhdin kertoessa Mörön olevan tulossa Muumiperhe alkaa jo varautua, mutta Nipsu päättää kuitenkin lähteä kotiin ja sanoo kuistilla kuuluisat viimeiset sanat: "ei ristin sielua" ja sitten Mörkö jo ilmestyykin.

Täytyy nyt tähän väliin kyllä sanoa, että itseäni ei ole Mörkö ikinä juurikaan pelottanut ja omasta mielestä Mörkö on vain väärinymmärretty ja melko säälittävä. En tiedä olisiko tilanne eri jos juuri tämä jakso ei olisi jäänyt minulta ihan pienenä näkemättä, mutta hyvä näin. 

Lopulta Mörkö saadaan aseilla uhaten karkotettua Muumitalon pihalta pois, mutta pian kuuluu Mörön pahaenteinen "MINÄ PALAAN!"- huuto ja moni asia jää vielä mysteeriksi, kun jakso päättyy.

Tämä jakso on legendaarinen monesta eri syystä: Tämä esittelee katsojalle monet uudet hahmot ja asettaa samalla myös tietynlaisen mysteerin, joka avautuu pala palalta seuraavan kahden jakson aikana. Tuskinpa tämä jakso kuitenkaan niin suosittu olisi ilman Mörköä. Vaikka itseäni Mörkö ei ikinä ole pelottanutkaan, niin kyllä Mörön ensiesiintyminen on todella vaikuttavasti tehty ja kyllä siinä varmasti aineksia traumoihin on ainakin pienille lapsille. Tämän jakson sijoittaisin varmaan kymmenen tärkeimmän jakson joukkoon ja voin vielä lopuksi suoraan sanoa pitäväni tästä todella paljon ja sanoa lähes kaiken olevan tässä jaksossa kohdallaan.

Kiitos kun luit ja nähdään ensi postauksen merkeissä, kun palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen :)

- Kasper

Jaksot 4-5: Tervetuloa hattivattien saarelle ja Hattivattien salaisuudet

 

Tervetuloa jälleen kerran taas uuden postauksen pariin. Tällä kertaa käsittelyssä on kaksiosainen jatkotarina Hattivattien saari, joka käsitellään yhdessä postauksessa.

Tarina alkaa oletettavasti aivan pian edellisen jakson tapahtumien jälkeen kun Muumit lähtevät kunnostetulla purjeveneellään kohti seikkailua ja pakkaavat tietenkin mukaan aivan valtavat määrät roinaa. Mukaan seikkailulle lähtevät Muumiperheen lisäksi myös Myy, Nuuskamuikkunen, Niiskuneiti ja Hemuli. Myös Nipsun oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta mieli taisikin muuttua, kun vene ei hänen mielestään vaikuttanut riittävän tukevalta ja Nipsu jäi Muumilaaksoon talonvahdiksi.

Heti jakson alkumetreillä on ilo huomata, kuinka piirrostyyli on alkanut vakiintua sellaiseksi mitä se myöhemminkin on. Edelliset jaksot ovat tuntuneet aavistuksen vierailta omituisen piirrostyylinsä takia, mutta nyt kaikki näyttää paljon paremmalta.

Uudistunut piirrostyyli pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun vene lähtee matkaan ja samalla nähdään kauniita merimaisemia Nuuskamuikkusen huuliharpun säestämänä.

Muumit asettuvat autiona pidetylle saarelle ja alkavat myös tutkia sitä. Pikku Myy kertoo nähneensä olion, jota hän kuvailee pieneksi ja aaven näköiseksi. Kysehän on tietenkin Hattivateista, jotka saarta asuttavat.

Hemuli havaitsee tolpan, johon on kiinnitetty myrskyä näyttävä Hattivateille kuuluva ilmapuntari. Sää vaikuttaa tässä vaiheessa vielä melko aurinkoiselta, joten ilmapuntarin voisi luulla olevan rikki. Hemulin koskettua ilmapuntariin hän joutuu Hattivattien piirittämäksi ja kiipeää tolppaan. Kohtauksessa on aikamoista uhan tuntua varsinkin, kun tässä vaiheessa Hattivateista ei tiedetä vielä paljoa, mutta Hattivatit saadaan houkuteltua pois ja Hemuli ottaa ilmapuntarin mukaansa.

Ilmapuntari paljastuu kuitenkin toimivaksi, kun myrsky näyttääkin saapuvan yllättäen. Salama iskee ja muumit päättävät jäädä saareelle ja pystyttää teltan. Hemulin oli tarkoitus sitoa vene rantaan, mutta se pääsee unohtumaan. Sade voimistuu nopeasti ja muumit menevät telttaan turvaan. Ensimmäinen jakso saa kunnollisen cliffhangerlopetuksen, kun sitomatta jäänyt vene meinaa lähteä ajelehtimaan pois.

Tarinan toinen jakso alkaa heti siitä mihin edellinen jäi, eli vene on lähtemässä ajelehtimaan rannasta. Onneksi Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen menevät tarkistamaan veneen tilanteen ja onnistuvat pelastamaan sen viime hetkellä. Kyseinen kohtaus on koko sarjan hurjimpia läheltä piti - tilanteita ja voi vain miettiä mitä olisikaan voinut tapahtua, jos venettä oltaisiin käyty katsomassa vaikka minuuttia myöhemmin. Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen palatessa telttaan, he päätyvät valehtelemaan veneen olleen sidottuna, jotta muut eivät säikähtäisi.

Seuraava vaaratilanne on kuitenkin jo nurkan takana, kun Hattivatit saartavat muumien teltan ja tulevat vaatimaan ilmapuntariaan takaisin. Pienen vastaan laittamisen jälkeen Hemuli suostuu luopumaan ilmapuntarista ja laittaa Muumipeikon antamaan sen Hattivateille takaisin. Muumipeikko kuitenkin jää Hattivattien keskelle ja saa ties kuinka monta sähköiskua ukkosesta latautuneista Hattivateista, mutta on kuitenkin kunnossa. Perässä tuleva yksi Hattivatti kärventää Niiskuneidin tukan, joka on tälle kamala tragedia. Olisi edes iloinen kun ei käynyt mitenkään pahemmin.

Suosikkikohatukseni koko jaksokaksikosta on, kun seuraavana aamuna Nuuskamuikkunen herättää Muumipeikon katsomaan Hattivattien poistumista saarelta. Kyseinen kohtaus on hyvin kaunis ja siihen kätkeytyy taas tietynlainen opetus elämästä, jonka voi kuulla Nuuskamuikkusen suusta.

Kun muutkin ovat heränneet, lapset lähtevät aamupalan jälkeen tutkimaan saaren toiselle puolelle myrskyn mukana ajelehtinutta tavaraa. Rannalta löytyy esimerkiksi puinen nainen, jota Muumipeikko jää tuijottamaan lumoutuneena. Niiskuneiti tulee tässä vaiheessa hyvin mustasukkaiseksi vaikka kyseessä on vain pala puuta, ja se on yksi syy miksi en oikein pidä Niiskuneidin hahmosta. 

Vielä täytyy käydä pelastamassa Hemuli kasveineen kuopasta ja sen jälkeen onkin jo aika lähteä kotiin Muumilaaksoon. Tarina päättyy.

Itselleni tämä ei koskaan ole ollut mikään ykkössuosikki näistä sarjan monista hyvistä jatkotarinoista, mutta en voi kieltää näiden kuulumista ikonisimpiin ja tunnetuimpiin muumijaksoihin, joten kyllä minä näistä silti paljon pidän.

Seuraavassa postauksessa käsitellään kuudetta jaksoa, joka on monilla varmasti jäänyt traumaattisena mieleen Mörön ensiesiintymisen johdosta.

Kiitos lukijoille ja ensi kertaan :)

- Kasper

Jakso 3: Rannalta löytynyt hylky

 

Muumilaakson tarinoiden jaksoanalyysit jatkuvat ja tällä kertaa on jakson 3 vuoro päätyä käsittelyyn.

Edellisen jakson yliluonnollisiin tapahtumiin verrattuna tässä jaksossa ollaankin taas paljon rauhallisemmissa tunnelmissa. Hylyn löytymisen lisäksi jakson syvällisempänä teemana on tietynlainen luomisen tuska ja motivaation puute, mitä monet hahmot tässä jaksossa omalla tavallaan kokevat.

Tässä jaksossa saavat ensimmäiset isommat roolinsa ensimmäisessä jaksossa vain vilaukselta nähdyt Niisku ja Hemuli. Niisku nähdään lähes heti alkukohtauksen jälkeen tuskailemassa ilma-aluksensa suunnitelmien kanssa ja pidän siitä, että Niiskun ilma-alusta käsittelevä juoni kulkee tietyllä tavalla sarjan mukana koko ensimmäisen kauden ajan, joissain jaksoissa tärkeänä pääjuonena ja joissain vain pikaisena mainintana.

Hemuli puolestaan löydetään tietynlaisesta luolasta nukkumasta päiväuniaan, jotka kuitenkin päättyvät traagisesti Muumipeikon pudotessa kyseiseen paikkaan hänen päälleen. Paljastuu, että Hemuli on jo kerännyt kaikki postimerkit ja potee tietynlaista tarpeettomuutta sen vuoksi.

Muumipappa on myös tietynlaisen kriisin edessä tässä jaksossa, sillä hänellä on ongelmia muistelmiensa kanssa

Vasta yli jakson puolenvälin löydetään jakson pääasia eli tietenkin se hylky niinkuin jakson nimestä pystyy päätellä. Hylky on melko karussa kunnossa ja koska sen omistajaa ei kuulu, hylky päätetään kunnostaa vesikelpoiseksi. Kyseiseen veneenkunnostuskohtaukseen kätkeytyy omasta mielestä oikeassakin elämässä pätevä hieno oivallus, sillä kun saa olla työn touhussa, unohtaa helpommin omat kriisinsä kun niitä ei ole samalla tavalla aikaa ajatella ja samalla voi aivan puolivahingossa saada uutta inspiraatiota elämään ylipäätään. Hemuli nimittäin päättää alkaa keräillä kasveja, joka tuleekin pysymään koko sarjan ajan hänen harrastuksenaan. Tässä keräämisen aloitusajankohdassa tosin ilmenee pieni ristiriita erääseen kakkoskauden jaksoon, mutta ei pureuduta siihen tässä postauksessa.

Lopulta suuri työ palkitaan ja huonokuntoisesta hylystä ollaan saatu kunnostettua vesikelpoinen purjevene, joka pääsee vesille jo tämän jakson aivan lopussa. Todellinen veneseikkailu odottaa kuitenkin vasta kahdessa seuraavassa jaksossa, jotka tulen käsittelemään yhdessä postauksessa saumattomasta juonesta johtuen. Tämä jakso siis tavallaan jo valmistelee katsojaa ensimmäiseen sarjan saumattomaan jatkotarinaan, johon jotkut jopa laskisivat tämän jakson mukaan, mutta itse kohtelen kuitenkin tätä omana jaksonaan.

Olen kahdessa edellisessäkin postauksessa maininnut näiden ensimmäisten jaksojen piirtotyylistä, joka on vielä tässäkin jaksossa hyvin hakusessa. Itseasiassa tämä jakso on omasta mielestäni jopa keskeneräisemmän ja karumman näköinen kuin edelliset kaksi jaksoa. Lieköhän tämä piirretty ennen niitä? Tässä piirtotyylissä on huomattavasti vähemmän yksityiskohtia eri paikoissa ja lisäksi hahmot ovat paikoin melko "uncannyn" näköisiä. Esimerkiksi Muumien silmät ovat jotenkin luonnottoman pieniä, Niiskuneidin hiusraja on erilainen kuin myöhemmin, Hemulin pää on jotenkin turhan pienen näköinen ja lisäksi kaikilla hahmoilla näkee oudohkoja ilmettä, joita myöhemmin ei juurikaan näe. Onneksi seuraavassa jaksossa piirtotyyli alkaa muistaakseni vakiintumaan sellaiseksi, millaisena se tulee pitkään pysymään.

Tämä jakso on ehdottomasti oma suosikkini näistä kolmesta ensimmäisestä jaksosta. Itse ylipäätään pidän tällaista rauhallisista jaksoista, joissa ei tapahdu mitään kovin ihmeellistä, mutta näissä juuri on usein jonkin sortin opetus elämästä, joka ei välttämättä aukea ensimmäisellä katselukerralla tai kaikista nuoremmille katsojille, mutta juuri tuo näille jaksoille sitä uudelleenkatseluarvoa, joka tästä osittain niin hyvän sarjan tekee. 

Kuten aiemmin mainitsinkin, ensi postauksessa käsittelyyn pääsee ensimmäinen yhtenäinen ja saumaton tarinalinja eli Hattivattien saari, jonka molemmat osat käydään yhdessä postauksessa. 

Kiitokset vielä lukijoille ja nähdään seuraavassa postauksessa :)

- Kasper

Jakso 2: Taikurin hattu

On aika käydä läpi mietteeni Muumilaakson tarinoiden toisesta jaksosta

Siinä missä edellinen jakso lähinnä tutustutti katsojan Muumilaakson asukkaisiin ilman sen suurempaa juonta, niin nyt toisessa jaksossa on jo tuotu esille yliluonnolliset tapahtumat ja jopa lievät kauhun elementit.

Jakson idea on siis se, että edellisen jakson lopussa jokeen heitetty Taikurin hattu löydetään uudelleen ja kummia alkaa tapahtua. Aiemmin jaksossa kuitenkin esitellään omituinen elukka Muurahaisleijona, jonka asuttamaan kuoppaan Niiskuneiti putosi ja oli vähällä joutua syödyksi. Vaikka hattua myöhemmin käytetäänkin muuttamaan Muurahaisleijona siiliksi joka tavallaan on ihan hauska juttu, on kyseinen sivujuoni mielestäni melko turha eikä mitenkään kovin tärkeä jakson juonen kannalta.

Jakson pääkohta onkin, kun Pikku Myy menee laittamaan lattialla olleen langanpätkän hattuun, jonka seurauksena se alkaa kasvaa jonkin sortin köynnöskasvia ja Muumitalo täyttyy lyhyessä ajassa kokonaan tällä kasvilla. Olinkin jo unohtanut miten hienosti kyseinen kohtaus oli tehty ja miten uhkaava vaikutulma siihen saatiin pienillä kikoilla.

Lopulta Taikuri ilmestyy paikalle pantterinsa kanssa. Kyseinen ilmestys on kuitenkin omasta mielestäni kaikista Taikurin ilmestymisistä laimein, sillä Taikuri on vain jotenkin ilmestynyt Muumitalon pihalle, eikä siinä sen kummemmin jännitetä tai kuulla Taikurille tunnusomaista kappaletta.

 

Taikuri taikoo kasvustot kuihduksiin ja kyseistä hetkeä säväyttää myös punainen "filtteri", jota käytettiin myös aiemmin jaksossa. 

Taikuri saa takaisin hattunsa ja kertoo etsivänsä kuningasrubiinia. Muumimamman tarjotessa käsilaukusta löytynyttä rubiinia, joka kuitenkin osoittautuu pian vääräksi kiveksi, alkaa soida oma suosikkimusiikkini koko sarjasta. Mainittakoon siis tähän väliin, että Youtubesta löytyy tekemäni Top 10 Muumimusiikkia kooste, johon linkki löytyy tästä: https://youtu.be/Vramn_ewKVE. Aiheesta joskus lisää ehkä omassa postauksessaan.

Jakso päättyy pienen cliffhangeriin, kun Taikuri lähtee hattunsa kanssa pois, mutta hänen enteillään vielä palaavan mikäli kuningasrubiinin löydettäisiin. 

Yhteenvetona voisin vielä sanoa, että tämä jakso ei koskaan ole ollut niin lähellä sydäntäni, kuin esimerkiksi edellinen jakso enkä muista nähneeni tätä jaksoa pitkään aikaan. Jakso kuitenkin yllätti itseni olemalla parempi, kuin olin muistellut ja erityisen vaikuttunut olin kohtauksessa, jossa kasvusto levisi Muumitalossa ja erilaisilla efektiteillä oltiin saatu suuren uhan tuntua hyvin aikaan. Piirrostyyli ei toki vieläkään ole täysin vakiintunut, mutta ei se itseni tässä jaksossa suuremmin haittaa. Pitää myös muistaa, että tämä jakso avaa tietynlaisen ympyrän, joka sulkeutuu jaksossa 8, joten mistään turhasta täytejaksostakaan ei ole missään tapauksessa kyse. Tästä jatkuvasta juonesta lisää kuitenkin vasta tulevissa postauksissa.

Kiitos kun luit tänne asti ja eikun ensikertaan! :)

- Kasper

Jakso 1: Muumilaakson kevät

On tullut aika aloittaa tämä Muumilaakson tarinoiden jaksojen läpikäynti sarjan ensimmäisestä ja sitäkin ikonisemmasta jaksosta.

Jakso alkaa talvisilla maisemilla ja kertojan selityksellä Muumeista ja Muumitalon asukkaista. Kohtaus itsessään on erittäin hyvin tehty ja sopii todella hyvin aloitukseksi. 

Kevään koittaessa Muumipeikko herää ja herättää samalla myös Pikku Myyn. Pikku Myyn repliikki liittyen vesimeloniin ei muuten ole ainakaan alkuperäisessä japaninkielisessä versiossa enkä ole varma mistä se on repäisty, mutta ainakin se on legendaarinen ja sitä tulee välillä itsekin käytettyä jos joku herättää minut liian aikaisin esimerkiksi viikonloppuna :D

Pidän itse kovasti tavasta, jolla tämä jakso esittelee uusia hahmoja vähän yksitellen. Niisku ja Hemuli näkyvät tässä vain vilaukselta, mutta on kiva että hekin saivat näkyä ennen ensimmäistä isompaa roolia, joka koittaa muutaman jakson kuluttua.

Taikurin hattu ja pilvillä lentely ovat varmasti monelle tuttua kauraa, koska niistä on päätynyt paljon kuvamateriaalia myös introon. Nämä kohtaukset ovat myös omia suosikkejani jaksosta.

Jakson ehdottomasti kuumottavin ja itselleni melko traumaattisena mieleen jäänyt kohtaus on tietenkin Muumipeikon muuttuminen epämääräiseksi örkiksi. En osaa sanoa miltä eläimeltä tämän örkin kuuluisi näyttää, mutta sen voin sanoa että se näyttää todella rumalta, joten Muumipeikon kauhunsekainen reaktio ei ole ollenkaan mikään ihme. Onneksi tämä "välikohtaus" on aika nopeasti ohi, mutta silti tämä on mielestäni aavistuksen liian rankkaa ja lapsia traumatisoivaa heti ensimmäisen jakson tapahtumaksi.

Koska kyseessä on tosiaankin sarjan ensimmäinen jakso, piirrostyyli ei ole vielä täysin vakiintunut sellaiseksi, mitä se myöhemmin on. Tämä piirrostyyli ei omasta mielestä ole lainkaan ruma, mutta se näyttää omaan silmään aavistuksen oudolta ja vähän jopa vieraalta.

Kokonaisuutena tämä jakso on monella tapaa legendaarinen ja antaa hyvän pohjan sarjan jatkuvalle juonelle, joka myöhemmin lähtee rakentumaan. Pitää myös mainita että, tämän jakson ihanan keväinen ja kotoisa tunnelma tuo tämän lempivuodenaikani vaikka keskelle pimeää talvea, joka puolestaan tekee tästä jaksosta hyvin lohdullisen ja muistuttaa siitä, että kevät ja luonnon herääminen koittaa aina ennen pitkään. Tarkkoja tähtiarvioita en jaksoista tule antamaan, mutta kyllä tämä kuuluu omasta mielestä ehdottomasti sarjan tärkeimpien jaksojen joukkoon.

Kiitokset lukijoille ja nähdään taas ensi postauksessa :)

- Kasper

Aloituspostaus

 Tervetuloa Kasperin Muumiblogin pariin!

Nimeni on siis Kasper ja olen tällainen muumifani Kotkasta. Aloitan tämän blogin voidakseni purkaa omia mietteitäni Muumeista itseni ja muiden iloksi, sillä itselleni Muumit merkitsevät paljon ja tuovat runsaasti iloa elämään ja uskon monien kokevan samoin.

Blogin pääasiallinen funktio tulee olemaan se, että pyrin analysoimaan täällä läpi kaikki Muumilaakson tarinoiden 104 jaksoa ja kertomaan ajatuksiani niistä. Tarkoitus ei siis niinkään ole käsitellä jaksoja objektiiviselta ja faktapohjaiselta kantilta, vaan keskittyä omiin mielipiteisiini ja huomioihini. Näiden postauksien lisäksi tulen myös satunnaisesti julkaisemaan myös muuta muumiaiheista sisältöä esimerkiksi Muumikirjoihin tai muihin Muumi tv-sarjoihin liittyen.

Julkaisutahdista vielä semmoinen, että kovin tarkkaa semmoista ei ole, mutta pyrin kuitenkin käsittelemään ainakin pari jaksoa kuussa + mahdolliset muut postaukset. Tämä on kuitenkin melko ohjeellinen arvio ja tahti voi poiketa paljonkin riippuen omasta jaksamisesta ja muista seikoista.

Tässäpä taisi ollakin jo kaikki mitä oli tällä kertaa kerttovana. Nähdään ensi postauksen merkeissä :)

- Kasper