Muumilaakson tarinoiden jaksoanalyysit jatkuvat ja tällä kertaa on jakson 3 vuoro päätyä käsittelyyn.
Edellisen jakson yliluonnollisiin tapahtumiin verrattuna tässä jaksossa ollaankin taas paljon rauhallisemmissa tunnelmissa. Hylyn löytymisen lisäksi jakson syvällisempänä teemana on tietynlainen luomisen tuska ja motivaation puute, mitä monet hahmot tässä jaksossa omalla tavallaan kokevat.
Tässä jaksossa saavat ensimmäiset isommat roolinsa ensimmäisessä jaksossa vain vilaukselta nähdyt Niisku ja Hemuli. Niisku nähdään lähes heti alkukohtauksen jälkeen tuskailemassa ilma-aluksensa suunnitelmien kanssa ja pidän siitä, että Niiskun ilma-alusta käsittelevä juoni kulkee tietyllä tavalla sarjan mukana koko ensimmäisen kauden ajan, joissain jaksoissa tärkeänä pääjuonena ja joissain vain pikaisena mainintana.
Hemuli puolestaan löydetään tietynlaisesta luolasta nukkumasta päiväuniaan, jotka kuitenkin päättyvät traagisesti Muumipeikon pudotessa kyseiseen paikkaan hänen päälleen. Paljastuu, että Hemuli on jo kerännyt kaikki postimerkit ja potee tietynlaista tarpeettomuutta sen vuoksi.
Muumipappa on myös tietynlaisen kriisin edessä tässä jaksossa, sillä hänellä on ongelmia muistelmiensa kanssa
Vasta yli jakson puolenvälin löydetään jakson pääasia eli tietenkin se hylky niinkuin jakson nimestä pystyy päätellä. Hylky on melko karussa kunnossa ja koska sen omistajaa ei kuulu, hylky päätetään kunnostaa vesikelpoiseksi. Kyseiseen veneenkunnostuskohtaukseen kätkeytyy omasta mielestä oikeassakin elämässä pätevä hieno oivallus, sillä kun saa olla työn touhussa, unohtaa helpommin omat kriisinsä kun niitä ei ole samalla tavalla aikaa ajatella ja samalla voi aivan puolivahingossa saada uutta inspiraatiota elämään ylipäätään. Hemuli nimittäin päättää alkaa keräillä kasveja, joka tuleekin pysymään koko sarjan ajan hänen harrastuksenaan. Tässä keräämisen aloitusajankohdassa tosin ilmenee pieni ristiriita erääseen kakkoskauden jaksoon, mutta ei pureuduta siihen tässä postauksessa.
Lopulta suuri työ palkitaan ja huonokuntoisesta hylystä ollaan saatu kunnostettua vesikelpoinen purjevene, joka pääsee vesille jo tämän jakson aivan lopussa. Todellinen veneseikkailu odottaa kuitenkin vasta kahdessa seuraavassa jaksossa, jotka tulen käsittelemään yhdessä postauksessa saumattomasta juonesta johtuen. Tämä jakso siis tavallaan jo valmistelee katsojaa ensimmäiseen sarjan saumattomaan jatkotarinaan, johon jotkut jopa laskisivat tämän jakson mukaan, mutta itse kohtelen kuitenkin tätä omana jaksonaan.
Olen kahdessa edellisessäkin postauksessa maininnut näiden ensimmäisten jaksojen piirtotyylistä, joka on vielä tässäkin jaksossa hyvin hakusessa. Itseasiassa tämä jakso on omasta mielestäni jopa keskeneräisemmän ja karumman näköinen kuin edelliset kaksi jaksoa. Lieköhän tämä piirretty ennen niitä? Tässä piirtotyylissä on huomattavasti vähemmän yksityiskohtia eri paikoissa ja lisäksi hahmot ovat paikoin melko "uncannyn" näköisiä. Esimerkiksi Muumien silmät ovat jotenkin luonnottoman pieniä, Niiskuneidin hiusraja on erilainen kuin myöhemmin, Hemulin pää on jotenkin turhan pienen näköinen ja lisäksi kaikilla hahmoilla näkee oudohkoja ilmettä, joita myöhemmin ei juurikaan näe. Onneksi seuraavassa jaksossa piirtotyyli alkaa muistaakseni vakiintumaan sellaiseksi, millaisena se tulee pitkään pysymään.
Tämä jakso on ehdottomasti oma suosikkini näistä kolmesta ensimmäisestä jaksosta. Itse ylipäätään pidän tällaista rauhallisista jaksoista, joissa ei tapahdu mitään kovin ihmeellistä, mutta näissä juuri on usein jonkin sortin opetus elämästä, joka ei välttämättä aukea ensimmäisellä katselukerralla tai kaikista nuoremmille katsojille, mutta juuri tuo näille jaksoille sitä uudelleenkatseluarvoa, joka tästä osittain niin hyvän sarjan tekee.
Kuten aiemmin mainitsinkin, ensi postauksessa käsittelyyn pääsee ensimmäinen yhtenäinen ja saumaton tarinalinja eli Hattivattien saari, jonka molemmat osat käydään yhdessä postauksessa.
Kiitokset vielä lukijoille ja nähdään seuraavassa postauksessa :)
- Kasper
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti