Tervetuloa jälleen kerran taas uuden postauksen pariin. Tällä kertaa käsittelyssä on kaksiosainen jatkotarina Hattivattien saari, joka käsitellään yhdessä postauksessa.
Tarina alkaa oletettavasti aivan pian edellisen jakson tapahtumien jälkeen kun Muumit lähtevät kunnostetulla purjeveneellään kohti seikkailua ja pakkaavat tietenkin mukaan aivan valtavat määrät roinaa. Mukaan seikkailulle lähtevät Muumiperheen lisäksi myös Myy, Nuuskamuikkunen, Niiskuneiti ja Hemuli. Myös Nipsun oli tarkoitus lähteä mukaan, mutta mieli taisikin muuttua, kun vene ei hänen mielestään vaikuttanut riittävän tukevalta ja Nipsu jäi Muumilaaksoon talonvahdiksi.
Heti jakson alkumetreillä on ilo huomata, kuinka piirrostyyli on alkanut vakiintua sellaiseksi mitä se myöhemminkin on. Edelliset jaksot ovat tuntuneet aavistuksen vierailta omituisen piirrostyylinsä takia, mutta nyt kaikki näyttää paljon paremmalta.
Uudistunut piirrostyyli pääsee kunnolla oikeuksiinsa, kun vene lähtee matkaan ja samalla nähdään kauniita merimaisemia Nuuskamuikkusen huuliharpun säestämänä.
Muumit asettuvat autiona pidetylle saarelle ja alkavat myös tutkia sitä. Pikku Myy kertoo nähneensä olion, jota hän kuvailee pieneksi ja aaven näköiseksi. Kysehän on tietenkin Hattivateista, jotka saarta asuttavat.
Hemuli havaitsee tolpan, johon on kiinnitetty myrskyä näyttävä Hattivateille kuuluva ilmapuntari. Sää vaikuttaa tässä vaiheessa vielä melko aurinkoiselta, joten ilmapuntarin voisi luulla olevan rikki. Hemulin koskettua ilmapuntariin hän joutuu Hattivattien piirittämäksi ja kiipeää tolppaan. Kohtauksessa on aikamoista uhan tuntua varsinkin, kun tässä vaiheessa Hattivateista ei tiedetä vielä paljoa, mutta Hattivatit saadaan houkuteltua pois ja Hemuli ottaa ilmapuntarin mukaansa.
Ilmapuntari paljastuu kuitenkin toimivaksi, kun myrsky näyttääkin saapuvan yllättäen. Salama iskee ja muumit päättävät jäädä saareelle ja pystyttää teltan. Hemulin oli tarkoitus sitoa vene rantaan, mutta se pääsee unohtumaan. Sade voimistuu nopeasti ja muumit menevät telttaan turvaan. Ensimmäinen jakso saa kunnollisen cliffhangerlopetuksen, kun sitomatta jäänyt vene meinaa lähteä ajelehtimaan pois.
Tarinan toinen jakso alkaa heti siitä mihin edellinen jäi, eli vene on lähtemässä ajelehtimaan rannasta. Onneksi Muumipeikko ja Nuuskamuikkunen menevät tarkistamaan veneen tilanteen ja onnistuvat pelastamaan sen viime hetkellä. Kyseinen kohtaus on koko sarjan hurjimpia läheltä piti - tilanteita ja voi vain miettiä mitä olisikaan voinut tapahtua, jos venettä oltaisiin käyty katsomassa vaikka minuuttia myöhemmin. Muumipeikon ja Nuuskamuikkusen palatessa telttaan, he päätyvät valehtelemaan veneen olleen sidottuna, jotta muut eivät säikähtäisi.
Seuraava vaaratilanne on kuitenkin jo nurkan takana, kun Hattivatit saartavat muumien teltan ja tulevat vaatimaan ilmapuntariaan takaisin. Pienen vastaan laittamisen jälkeen Hemuli suostuu luopumaan ilmapuntarista ja laittaa Muumipeikon antamaan sen Hattivateille takaisin. Muumipeikko kuitenkin jää Hattivattien keskelle ja saa ties kuinka monta sähköiskua ukkosesta latautuneista Hattivateista, mutta on kuitenkin kunnossa. Perässä tuleva yksi Hattivatti kärventää Niiskuneidin tukan, joka on tälle kamala tragedia. Olisi edes iloinen kun ei käynyt mitenkään pahemmin.
Suosikkikohatukseni koko jaksokaksikosta on, kun seuraavana aamuna Nuuskamuikkunen herättää Muumipeikon katsomaan Hattivattien poistumista saarelta. Kyseinen kohtaus on hyvin kaunis ja siihen kätkeytyy taas tietynlainen opetus elämästä, jonka voi kuulla Nuuskamuikkusen suusta.
Kun muutkin ovat heränneet, lapset lähtevät aamupalan jälkeen tutkimaan saaren toiselle puolelle myrskyn mukana ajelehtinutta tavaraa. Rannalta löytyy esimerkiksi puinen nainen, jota Muumipeikko jää tuijottamaan lumoutuneena. Niiskuneiti tulee tässä vaiheessa hyvin mustasukkaiseksi vaikka kyseessä on vain pala puuta, ja se on yksi syy miksi en oikein pidä Niiskuneidin hahmosta.
Vielä täytyy käydä pelastamassa Hemuli kasveineen kuopasta ja sen jälkeen onkin jo aika lähteä kotiin Muumilaaksoon. Tarina päättyy.
Itselleni tämä ei koskaan ole ollut mikään ykkössuosikki näistä sarjan monista hyvistä jatkotarinoista, mutta en voi kieltää näiden kuulumista ikonisimpiin ja tunnetuimpiin muumijaksoihin, joten kyllä minä näistä silti paljon pidän.
Seuraavassa postauksessa käsitellään kuudetta jaksoa, joka on monilla varmasti jäänyt traumaattisena mieleen Mörön ensiesiintymisen johdosta.
Kiitos lukijoille ja ensi kertaan :)
- Kasper
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti