Tervetuloa uuden postauksen pariin! Tällä kertaa käsittelyssä on Muumilaakson tarinoiden kuudes jakso, joka eittämättä kuuluu monella tapaa sarjansa tunnetuimpiin. Tämä jakso muodostaisi yhtenevän tarinalinjan seuraavan kahden jakson kanssa, mutta nämä jaksot olen päättänyt käsitellä erillisissä postauksissa johtuen juonen pituudesta sekä siitä, että nämä jaksot eivät kuitenkaan ole samalla tavalla toisistaan riipuvaisia, kuin monet muut jatkotarinat.
Heti jakson alkupuolella nähdään monia uusia hahmoja. Ensimmäisenä nähdään Posteljooni, joka putoaa Myyn tekemään ansaan ja jahtaa Myytä ympäri Muumitaloa. Pian tämän jälkeen (tai kertojan mukaan vasta parin päivän kuluttua) Muumilaaksoon saapuu Mymmeli, joka kohtaa matkalla Muumitaloon myös jakson keskiössä olevat Tiuhdin ja Viuhdin hahmot, jotka ovat hyvin erikoisia ja vaikuttavat pelkäävän etenkin matkalaukkunsa puolesta.
Kun Mymmeli on juonut kahvit Muumitalossa hän ottaa Myyn mukaan ja lähtee kotiinsa. Pian Mymmelin ja Myyn lähdettyä nähdään taas yksi uusi hahmo eli Poliisimestari, joka kysyy Mymmelin perään sillä hän vaikuttaa olevan kovasti ihastunut Mymmeliin. Poliisimestarin ääni ei muuten ole samanlainen, kuin myöhemmissä esiintymisissä, vaikka ääninäyttelijä onkin sama. Poliisimestari puhuu tässä jaksossa nimittäin tismalleen samalla äänellä kuin Hemuli, kun taas myöhemmissä jaksoissa hänelle on annettu oma ääni. Itse olen hyvin tyytyväinen, että ääntä muutettiin myöhempiin esiintymisiin, sillä Poliisimestarin tomeraan olemukseen sopii paremmin sellainen nuoremman kuuloinen ja korkeampi ääni, kuin mitä tässä jaksossa on.
Lopulta Poliisimestarin lähdettyä päästään itse asiaan, kun Tiuhti ja Viuhti asettuvat Muumitaloon. Samaan aikaan muut hahmot miettivät, miksi vieraat käyttäytyvät niin oudosti ja mitä salattavaa heillä on. Nuuskamuikkunen arvelee heidän olevan kotoisin pohjoisesta, enkä suoraan sanottuna tiedä mihin tämä arvaus tarkalleen ottaen perustuu. Lisäksi heidän arvellaan olevan pakolaisia ja varkaita, joka itse asiassa paljastuu tulevissa jaksoissa todeksi.
Se syy miksi tämä jakso on niin muistettava ja yleisesti tunnettu on kuitenkin jakson loppupää, kun pahamainen MÖRKÖ saapuu Muumilaaksoon. Hieman Mörön saapumista edeltävä kohtaus on todella vaikuttavasti tehty. Maa jäätyy, kukat kylmettyvät ja uhkaava musiikki alkaa soida. Tiuhdin ja Viuhdin kertoessa Mörön olevan tulossa Muumiperhe alkaa jo varautua, mutta Nipsu päättää kuitenkin lähteä kotiin ja sanoo kuistilla kuuluisat viimeiset sanat: "ei ristin sielua" ja sitten Mörkö jo ilmestyykin.
Täytyy nyt tähän väliin kyllä sanoa, että itseäni ei ole Mörkö ikinä juurikaan pelottanut ja omasta mielestä Mörkö on vain väärinymmärretty ja melko säälittävä. En tiedä olisiko tilanne eri jos juuri tämä jakso ei olisi jäänyt minulta ihan pienenä näkemättä, mutta hyvä näin.
Lopulta Mörkö saadaan aseilla uhaten karkotettua Muumitalon pihalta pois, mutta pian kuuluu Mörön pahaenteinen "MINÄ PALAAN!"- huuto ja moni asia jää vielä mysteeriksi, kun jakso päättyy.
Tämä jakso on legendaarinen monesta eri syystä: Tämä esittelee katsojalle monet uudet hahmot ja asettaa samalla myös tietynlaisen mysteerin, joka avautuu pala palalta seuraavan kahden jakson aikana. Tuskinpa tämä jakso kuitenkaan niin suosittu olisi ilman Mörköä. Vaikka itseäni Mörkö ei ikinä ole pelottanutkaan, niin kyllä Mörön ensiesiintyminen on todella vaikuttavasti tehty ja kyllä siinä varmasti aineksia traumoihin on ainakin pienille lapsille. Tämän jakson sijoittaisin varmaan kymmenen tärkeimmän jakson joukkoon ja voin vielä lopuksi suoraan sanoa pitäväni tästä todella paljon ja sanoa lähes kaiken olevan tässä jaksossa kohdallaan.
Kiitos kun luit ja nähdään ensi postauksen merkeissä, kun palaset alkavat loksahtelemaan paikoilleen :)
- Kasper
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti